Koulun ryhmätunnilla oli käsittelyssä huovutus. Aikaisemmat muistikuvani huovutuksesta olivat hyvin hämäriä, ja koulusta niitä ei ollut. Joskus ruotsinkielisessä esikoulussani oli huovutettu jotakin, mutta mieleeni ei palautunut ollenkaan mitä. Muistan ainoastaan hajun, josta en pitänyt, jonkinlaisen tunkkaisen ja nenää ärsyttävän, märästä villasta lähtöisin olevan tuoksun. Niin, ja kutisevat kämmenet, ne muistan myös.
Hiljalleen huovutuksesta keskusteltaessa, mieleeni alkoivat palautua nämä muistikuvat, jotka ymmärsin realistisiksi. Huovutukseen olennaisena osana liittyvät saippuointi, märkyys ja villa, eli olin ajatuksissani oikeilla jäljillä. En muista kunnolla pidinkö huovuttamisesta vai en, mutta saattaa olla, että pidin sitä hyvinkin hauskana.
Marakassin huovutus kuulostaa ensi kuulemalta toki hieman oudolta, mutta idea valkenee, jos ajattelee, että huovutus tapahtuu Kinder-munan yllätyssäilön ympärille. Muut ryhmätoverini olivat selvästikin marssineet kauppaan ja ostaneet Kinder-munan, mutta itse käytin samaan tarkoitukseen hiusten kotivärin mukana tullutta muovihansikkaiden säilytysmunaa. Se oli täysin saman kokoinen, eli ajoi saman asian kuin Kinder-munan sisältö.
Ohjeistusta annettaessa, olin melko varma, että huovutuksesta tulisi melko helppoa. Valitsin huovutustarpeisiin kaunista, laventelisävyistä villaa, joka tuntui sopivan tyttömäiseltä omaan marakassiini. Sen kaveriksi valitsin tummansinistä villaa, jolla tarkoituksenani oli tehdä kuvioita munan pinnalle. Villan valinnan jälkeen hain riisinjyviä pussista munan sisään laitettavaksi, jotta se helisisi, kuten marakassin kuuluu. Nyt jälkeenpäin katsottuna laitoin riisinjyviä luultavasti liian vähän munan sisään, koska munani ei helissyt niin voimakkaasti kuin aluksi ajattelin. Osasyy äänen vaimenemiseen on toki käytetyn villan määrä, jota oman munani ympärillä on jonkin verran. Liian suuri määrä jyviä olisi kuitenkin saattanut myös vaimentaa ääntä, sillä munan sisällä pitää toki olla riittävästi tyhjää tilaa, jotta riisinjyvät osuvat kunnolla munan sisäkuoreen.
Marakassin huovutukseen tarvitaan saippuaa, vettä ja villaa, sekä tottakai, huovutettava muna. Aluksi otin ohjeistuksesta huolimatta käsittelyyni liian suuren määrän villaa kerralla, joten villa ei tahtonut millään tarttua munan pintaan. Vähentäessäni hieman villaa, sekä lisätessäni saippuaa ja vettä riittävästi, aloin varoen pyöritellä ja taputella villaa marakassin pinnalle. Villaa kannatti selvästikin kiinnittää ensin todella ohut kerros, jotta se tarttuu kunnolla munan pinnalle. Pyöritysliikkeet olivat ensin varovaisia, mutta kun villa alkoi tarttua, saattoi otteita muutta rivakammiksi ja pyörittävää liikettä vauhdikkaammaksi. Pohjan synnyttyä, aloin lisätä villaa, kunnes tuloksena oli koko munan peittävä kerros, joka pysyi täysin paikallaan.
Saippuankäyttö oli huovutuksessa mielestäni hyvinkin ratkaisevaa. Saippuaa ei saanut olla liikaa, mutta ei myöskään liian vähän. Liika saippua ei edistänyt villan kiinnittymistä, ja toisaalta liian vähäinen saippua aiheutti villan epätasaista irtoilua munan pinnasta. Käytimme tunnilla mietoa saippuaa, joka ei ole yhtä voimakasta käsille kuin esimerkiksi mäntysuopa, jota myöskin voisi huovutukseen käyttää. Lisäksi meille oli varattu Nivean Creme - voidetta, jota käsien kuivuessa saatoimme hieroa ärsytyksen vähentämiseksi kämmeniimme.
Ryhmässämme huomasin suuria eroja siinä, miten huovutus koettiin. Itsestäni se oli hauskaa, kunhan kaikki alkoi sujua ja sain punaisen langan päästä kiinni. Jotkut kokivat sen aika haastavaksi. Olen varma, että lapset nauttisivat huovutuksesta ja tunnin alussa esitellyt huovutusideat saivat minut tajuamaan, että mahdollisuuksia on vaikka kuinka paljon, huopatossuista avaimenperiin. Lisäksi ajatus siitä, että koko luokka huovuttaisi esimerkiksi jaloillaan jonkin isomman työn yhdessä on todella hauska ja lisäisi varmasti myös luokan yhteishenkeä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Käsitöitä on hauska tehdä yhdessä, ja totesin sen taas omallakin ryhmätunnillamme, jolloin minulla oli todella hauskaa.
Marakassini ei ollut esimerkillisen pyöreä, vaan hieman kulmista kärkevä, mutta se ei itseäni haitannut. En ollut koskaan kokeillut mitään vastaavaa, ja kokemukseni oli taas hieman laajentunut. Osaisin nyt opettaa muillekkin huovutusta, mikä on todella hieno asia, sillä tunnille tullessani en tiennyt huovutuksesta oikeastaan mitään. Opin myös paljon siitä, mitä kaikkea voi huovuttamalla tehdä ja että se on oikeasti hyvä tapa luoda hyödykkeitä lähes tyhjästä. Aluksihan se on pelkkää irtonaista villaa.
Marakassini valmistuttua, olin yllättynyt siitä, että se vain jätettiin kuivumaan kaikki saippua pinnallaan. Olisin luullut, että se olisi vaatinut joitakin jälkitoimenpiteitä, mutta ei, asetin munani hieman kuivuneena vitriiniin. Huovutus sopii loistavasti osaksi varsinkin ala-asteen käsityötuntien suunnitelmaa, sillä se on hauskaa, helppoa, kekseliästä, eikä vaadi suuria tekotarpeita.
 |
| Tässä valmis, hauskanvärinen marakassini. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti